Heips! Tänään sain ihan yllättäen idean ottaa metsässä muutaman kuvan pientä kuvatarinaa varten :) Tää on mun ihan eka kuvatarina, enemmänkin kokeilu vasta, jännää silti^^''
Enempää selittelemättä mennään kuvatarinan pariin, tässä saatte pikkuriikkisen maistiaisen mun nukkejen Sylvian ja Leonin väleistä.
~Tunteet~
Leon: Metsä on jälleen niin hiljainen.
Sylvia: Tosiaan, en kuule edes lintujen laulua.
Sylvia: Katsohan, tuolla on täydellinen paikka istua ja nauttia rauhasta!
Sylvia *istahtaa maahan* Minun pitikin puhua sinulle jostakin...
Leon: *epäilevänä* Niinkö?
Sylvia: Niin... *haukottelee ja hieraisee silmäänsä*
Leon: *rykäisee kuivasti* Käy toki makuulle, jos väsyttää.
Sylvia: *heittäytyy avoimeen syliin* Mielelläni!
Leon: Mistä halusit puhua?
Sylvia: Niin joo! *nousee äkisti, hymyillen aurinkoisesti* Halusin kiittää tästä. Tarkoitan siis tätä metsäretkeä, haluat selkeästi parantaa välejämme!
Leon: *Hymähtää poissaolevana*
Sylvia: Mikä tuli?
Leon: *nousee äkisti ylös ja astuu sivummalle*
Sylvia: Leon!! Mitä nyt?
Leon: Aiot siis edelleen syyttää minua kaikista ongelmista. Siksi raahasit minut tänne.
Sylvia: Mitä?! En tietenkään!
Leon: *kylmästi* Sinun olisi syytä lakata jatkuvasti ärsyttämästä minua.
Leon: *lähtee kävelemään poispäin*
Sylvia: Anteeksi Leon, älä mene...
Sylvia: Leon, ole kiltti ja tule takaisin! Puhutaan tästä!
Leon: *nopeuttaa askeliaan*
Sylvia: *käpertyy halaamaan itseään* Voi miksi minä sanoin niin, suututin hänet taas.
''Miksi''
Siinä oli teille pieni pätkä kuvatarinaa. Tarvin vielä paljon harjotusta näiden kanssa, joten vinkit ja neuvot tervetulleita!
Kiitos lukemisesta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti