lauantai 9. maaliskuuta 2024

Pako

 



Vihdoin pidempi osa kuvatarinaa, toivottavasti pidätte <3 Tää oli kunnon säätämistä koko prosessi asettelusta muokkaukseen :')


Picfic: Pako




Fauna: *säpsähtää hereille*


Michael: ...


Michael: *avaa silmänsä* Huomenta. 


Fauna: *perääntyy* Missä minä olen?


Fauna: Mitä sinä haluat minusta? 


Michael: *nousee* Minä...


Fauna: *painautuu seinää vasten* Älä tule lähemmäksi! 


Michael: Hei, en minä...


Michael: *laskee kätensä tytön polvelle*


Fauna: *tuijottaa miestä jännittyneenä*


Fauna: *nousee äkisti* 


Fauna: Siskoni odottaa minua jo takaisin. 


Michael: *nousee* Ei, älä! Et voi lähteä vielä!


Michael: *kaappaa Faunan kiinni* 


Fauna: *rimpuilee* Päästä irti! 


Fauna: *kiljuu* Franceess!!


Michael: *laskee Faunan sängylle* Shhh... ei hätää. Rauhoitu! 


Michael: En aio satuttaa sinua. 


Fauna: *katsoo miestä hiljaa* 


Fauna: Hyvä on. 


Fauna: Kerro minulle kuka olet. 


Michael: *huokaisee* Kiitos. 


Michael: *nousee istumaan* En ole hyvä ihminen. 


Fauna: *mutisee* Olet tainnut tehdä sen selväksi... 


Michael: En voi kertoa paljoakaan itsestäni. Mutta ole kiltti Fauna, pysy luonani vielä hetki. 


Fauna: *hämmentyneenä* Miksi haluat minun jäävän? 


Michael: Se on pitkä juttu. Etkö todella muista minua?

Fauna: *pysyy hiljaa*


Michael: Niin, eikai kukaan muistele kaltaisiani ihmisiä vuosien jälkeen.


Fauna: *vaivautuneena* Öh kenen paita minulla on päälläni? 


Michael: Ai niin. Tuo on siskoni paita, hän vaihtoi sinulle mukavamman asun. 


Fauna: Vai niin. 


Michael: Hei... Herättääkö nimi Michael mitään muistoja? 


Fauna: Michael...


Fauna: *nousee äkisti polvilleen* Minä muistan! Sinähän kävit samaa peruskoulua kanssamme! Väittelit aina siskoni kanssa...


Michael: *sulkee silmänsä ja hymähtää* No sitäkin tuli tehtyä. 


Michael: En minä halunnut lähteä luotasi silloin. 


Fauna: Muistan kun muutit pois. Siskoni oli iloinen sinä päivänä. 


Fauna: *koskettaa Michaelin kättä* Mutta minä en koskaan nähnyt syytä vihata sinua kuten siskoni. 


Fauna: *naurahtaa* Vaikka teitkin kaikkesi ärsyttääksesi minua. 


Michael: *nostaa yllättäen kätensä Faunan poskelle* Fauna. Sinun olisi hyvä lähteä. 


Fauna: *katsoo miestä typertyneenä* Lähteä? Mutta meillä olisi vaikka kuinka paljon juteltavaa...


Fauna: *laskee jalkansa lattialle* 


Michael: Siskosi etsii sinua. Hän on ihan tässä lähellä. 


Michael: *kuiskaa* Muista sanoa Francesille terveisiä.

Fauna: *nyökkää*


Fauna: Antaako hän todella minun lähteä, noin vain?


Fauna: *epävarmana* No hei sitten Michael!


Michael: Hei nyt Faunaseni. *kuulee ulko-oven paukahtavan kiinni tytön poistuttua*


Michael: *painaa kasvonsa käsiinsä* Mitä minä teen?!


Michael: En osaa tätä. En tiedä miten lähestyä häntä. Pilasinko tämän lopullisesti...




Ulkona




Fauna: *juoksee kylmissään*


Fauna: Onko tuo..?


Frances: *kävelee poissaolevana* 


Frances: *katsahtaa sivulle* 


Fauna: Frances!


Frances: *levittää kätensä hämmästyneenä* Fauna!? 


Fauna: *levittää kätensä ja juoksee kohti siskoaan* 


Frances: *halaa siskoaan tiukasti* Sinä olet siinä! Ihan oikeasti!? 


Fauna: *kietoo kätensä Francesin ympärille* Olen minä tässä, ihan oikeasti. Minulla oli sinua ikävä. 

Frances: Niin minullakin sinua. Hurjan ikävä. 


Frances: *eroaa halauksesta ja riisuu viittaansa* Sinä jäädyt noissa kuteissa. 


Fauna: *virnistää täristen* Mistä arvasit?


Frances: *kietoo viitan siskonsa ympärille* Kas noin. 


Fauna: Kiitos.

Frances: Saat luvan selittää kaiken...


Frances: ...Mutta ensin menemme kotiin lepäämään. Sinulla taisi olla aika seikkailu. 


Fauna: Niin taisi olla. Mennään vain kotiin sisko. 











4 kommenttia:

  1. Tää on tosi hyvin kuvattu ja mielenkiintoinen tarina! Jään innolla odottelemaan jatkoa❤️

    Amanda
    starshinesistersdolls.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Apuaaa oon niin innoissani tästä tarinasta!! Mulla heräsi niin monta tunnetta tätä lukiessa ja oon edelleen ihan haltioissani siitä että saatiin sulta pidempi osa tällä kertaa! <3

    Pakko aluksi sanoa että sun asettelutaidot on ihan loistavat! Sun nuket tuntuu tosi eläviltä ja niiden kehonkieli on ihanan rikasta. Faunan hätä tuli tosi vahvasti esiin alussa ja RAKASTIN sitä miten olit toteuttanut tuon Michaelin uhkaavan käsiksikäymisen tuossa alussa. Mä olin hetken jo tosi huolissani siitä mitä Michael aikoo tehdä, hän vaikutti hieman uhkaavalta kehonkieleltään :0 Onneksi sillä oli aikeina vain jutella!

    Sun kuvaustaidot ihmetyttää mua kans joka kerta, saat niin hyviä kuvakulmia sun tarinoihin ja ne elävöittää tätä tarinaa upeesti. Tykkäsin hirmuisesti noista lopun kuvista missä Frances pukee viitan siskolleen. Jokainen kuvakulma tuntuu niin tarkkaan harkitulta ja sulla on selkeesti silmää sille miten tuoda tarinan tunnelma parhaiten esiin <3 Tässä käytiin läpi niin monta eri tunnetta kauhusta ymmärrykseen ja myötätuntoon!

    Michael tuntuu mulle jotenkin vähän surulliselta hahmolta, harmistuin siitä miten tää kidnappaaminen tuntui hänen kömpelöltä tavaltaan lähestyä Faunaa ;_; Musta oli ihanaa että Fauna olis ollu valmis juttelemaan vielä lisää heidän menneisyydestään muistettuaan Michaelin! Fauna on musta tosi symppis hahmo ja hän suhtautui pelottavasta tilanteesta huolimatta niin kivasti Michaeliin <3 Olin niin ilonen siskosten jälleennäkemisestä ja oli tosi kiinnostava tietää millainen menneisyys näillä kaikilla kolmella on! Kaikesta päätellen Michael on tuntenut vetoa Faunaan joka ei vihannut häntä samalla tavalla kuin siskonsa :( <3

    Ootan ihan valtavalla innolla jatkoa, oot ihan mieletön tunnelmanluoja ja tarinankertoja! Jännityksellä ootan, mitä seuravaksi tapahtuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi apua miten ihana taas lukea sun kommenttia! (tälleen myöhässä kuten tapaani kuuluu xD) Niin mahtavaa kuulla että tää herätti tunteita <33

      Oon aivan hurjan otettu että ajattelet näin! Mietin usein miten saisin mahdollisimman eläviä asetelmia nukeilla aikaan, sisältää se sitten Faunan ripustamisen harjanvarteen (perustuu tositapahtumiin) tai ei x) Joten aivan ihanaa että oon summeesta onnistunut <3

      Voi mitä ihania kehuja nyt pommitat mulle <33 Sain väännellä itseäni jos jonkinmoisiin asentoihin varsinkin Faunan ja Michaelin kohtauksessa, kun yritin mahduttaa kameraa jos jonkinmoisiin koloihin xD Oon vaan niin innoissani et oon saanu tuotua oikeanlaista tunnelmaa esiin tässä!

      No samoja ajatuksia täällä, Michael on vähän tommonen raasu, kun ei oikeen tiiä miten päin olis ;_; Fauna taas niin kilttinä siinä vieressä, olis varmasti jääny oikein mielellään siihen muistelemaan yhteistä historiaa ja jutustelemaan! Ihanaa että Faunasta saa tollasen vaikutuksen, hän on niin ihana <3 Oli oikein mukavaa saada nyt Fauna turvallisesti kotiin, ehkäpä he vielä Michaelin kanssa törmäävät jossain >:3

      Tää oli kyllä niin ihana kommentti, piristi hurjasti lukea! Kiitos hirmuisesti kaikista kehuista <3 Toivon että pääsen pian jatkamaan kuvatarinoiden tekoa :>

      Poista

Anteeksi

  Täältä vielä yksi osa kuvatarinaa, lyhyt tämäkin.  Picfic: Anteeksi Leon: *istuu penkillä silmät kiinni*  Nora: *istahtaa miehen viereen* ...