Kuvatarina[Minä lupaan]

 

Oon nyt kuvaillut pari osaa kuvatarinaa viikonlopun aikana, tässä toinen niistä! 

Picfic: Minä lupaan 

Olin päättänyt viimein kohdata Leonin

Sylvia: ...

Leon: ... 

Sylvia: *huokaisee syvään* 

Leon: Anteeksi Sylvia. 

Sylvia: *kääntää katseensa kohti miestä* Ei, ei se ollut sinun syysi. 

Leon: Mitä tarkoitat? Tottakai se on minun syytäni. 

Sylvia: *kyynel vierähtää poskelle* Se oli rakkausloitsu, Erica kertoi. 

Leon: *laskee kätensä tytön jalalle* En tarkoittanut sitä. Minä löin sinua. Minä kohtelin sinua kuin roskaa jo ennen loitsua. 

Sylvia: *purskahtaa itkuun* Halusin vain, että pitäisit minusta. 

Leon: *kietoo kätensä Sylvian ympärille* Anteeksi Sylvia, anna anteeksi... 

Sylvia: *pyyhkii kyyneleensä* Kuule Leon... 

Leon: *odottaa jännittyneenä* 

Sylvia: *niiskaisee* En ole varma pystynkö antamaan sinulle anteeksi näin pian, tai näin helposti. 

Leon: *tarttuu tytön käteen* Minä lupaan kohdella sinua hyvin, minä lupaan! 

Sylvia: *hymyilee epävarmasti* Toivon, että tuo lupaus pitää. 

Leon: *nyökkää* Niin minäkin 

Leon: *hymyilee* Lupaan parantaa tapani. 

Sylvia: Kiitos. 

Leon: Voisinko... *nojautuu äkisti lähemmäs Sylvian kasvoja* 

Sylvia: *vavahtaa kauemmas* 

Leon: *hämmentyneenä* Etkö sinä enää...? 

Sylvia: Kyllä minä, tuo vain tuli niin äkkiä. 

Sylvia: Taidan tarvita vielä hieman aikaa. 

Leon: *hermostuneena* Okei, ymmärrän. 

Sylvia: *nousee nopeasti penkiltä* Minun täytyykin nyt lähteä, nähdään taas! 

Leon: *pettyneenä* Ai. No, näkyillään. 

Sylvia: *kävelee pois pikaisin askelin* 

Siis huomasin kuvien oton jälkeen, että Leonin jalka oli ollut irti ton koko ajan... xD 

Kuvatarina[Takaisin normiin]

 

Heips! Pitkästä aikaa taas kuvatarinaa, tosin tää osa on aika huonolaatuinen, kun kuvasin tän mun huoneessa, jossa oli aivan liian pimeää :') Toivottavasti siedätte! <3

Picfic: Takaisin normiin

Sylvia ei ollut kommunikoinut kanssamme viikkoihin. 

 Hän ei koskaan pitänyt mykkäkoulua kenellekään, ja olimme huolesta sekaisin. 

Tänään kuitenkin satuin kulkemaan hänen huoneensa ohi Faunan ollessa käymässä.

Kurkistin oven raosta.

Fauna: Pystyt siihen kyllä, olen varma siitä! 

Sylvia: Enpä tiedä, en edes tiedä miten aloittaa. Sinulle oli helpointa avautua. 

Fauna: *huolestuneena* He kaikki toivovat, että puhuisit heille. Luulevat että olet menettänyt kaikki kommunikaatiokykysi... 

Sylvia: *huokaisee syvään* 

Silloin repäisin oven auki ja astuin huoneeseen.

Erica: *raivostuneena* Sylvia! Olemme luulleet jonkin olevan vinossa, mutta sinä täällä vain puhut syvällisiä Faunan kanssa. Salaa meiltä! 

Sylvia: *säikähtänyt ilme* Ei, en minä tahallani. En tarkoittanut...

Erica: *huutaa* Hitto me olemme olleet huolissamme! Saisit hävetä!

Ehdin nähdä vain Sylvian kyyneleet ennen kuin poistuin ovet paukkuen. 

Kaduin sitä melkein heti, kyllähän minäkin tajusin miten vaikea tilanne Sylvialla oli. 

En vain osannut hallita tunteitani, kun kuulin hänen äänensä. 

MYÖHEMMIN

Sylvia: *rikkoo hiljaisuuden* Miten teillä sujui minun ollessa poissa? 

Erica: *tuijottaa eteensä hiljaa* 

Symppis: *vilkaisee kohti Ericaa* Leon tuota... Leon lähetti meille rahaa, jotta pärjäisimme paremmin. 

Sylvia: *järkyttyneenä* Leon? Eikös hän ole jo unohtanut meidät? 

Erica: *kyyneleet alkavat valua* Ei. Hän oli jonkin typerän rakkausloitsun vallassa, eikä ehtinyt luoksesi ajoissa. Se typerys... 

Sylvia: *katsoo hämmentyneenä itkevää ystäväänsä* 

Erica: *mutisee* Hän itki perääsi vaikkei koskaan ikinä ansainnut sinua. 

Symppis: Anteeksi ettemme kertoneet aiemmin. Erica halusi sinun toipuvan rauhassa, joten hän käski Leonin pysyä poissa jonkin aikaa. 

Sylvia: *luo Ericaan vakavan katseen* 

Erica: *murahtaa kiusaantuneena* Mieluummin olisin antanut hänelle ikuisen porttikiellon tänne. 

Sylvia: *alkaa hymyilemään varovasti* Voi Erica, sinä se et muutu koskaan. 

Erica: *huomaa ystävänsä hymyn ja virnistää* 

Symppis: *huokaisee helpottuneena* 

Sylvia: Halataanko? 

Erica: *hyökkää rutistamaan Sylviaa*