Toivo herää

 

Sain vihdoin inspiraatiota käsikirjottaa ja kuvata pienehkön osan kuvatarinaa! 

Ei muuta kuin tarinaan x)

Picfic: Toivo herää

Kiersin hänen talonsa kaukaa.

Välttelin hänen ystäviensä syyttäviä katseita.

Join, join kuin en haluaisi enää elää.

Ehkä en halunnutkaan.

En ilman häntä.

En voi edes syyttää sitä kirottua loitsua. 

Minä en koskaan ollut hyvä.

Jokin kuitenkin heräsi sisälläni, kun tapasin Mistyn.

Sitä voisi kai kutsua toivoksi.

Hän väitti osaavansa auttaa.

Ensin en uskonut häntä. 

Rutistin häneltä saamani paperinpalan taskuni pohjalle.

Ja saan kiittää onneani, että tein niin. 

Leon: Fauna! 

Fauna: Hei Leon. 

Leon: *epävarmuutta äänessään* Tiedän että olet varmasti vihainen minulle, mutta tarvitsen apuasi, ole kiltti...

Fauna: *katsoo kaukaisuuteen* Leon, en minä ole sinulle vihainen. Mutta sinä tiedät, että me kaikki suremme. Meidän pitäisi pitää yhtä. 

Leon: Minä tapasin Mistyn. 

Fauna: *katsahtaa miestä kohti* Sinä siis tapasit hänet. Mitä hän sanoi? 

Leon: *ottaa esille rypistyneen paperin* Hän antoi tämän.

Fauna: *ottaa paperin käsiinsä ja tarkastelee sitä hetken, huokaisten sitten syvään* Luitko sinä tätä? 

Leon: *pudistaa päätään* 

Fauna: Tämä on lista aineksista loitsuun. Kalliiseen sellaiseen. 

Leon: *hermostuneena* Mitä tarkoitat? 

Fauna: *pudottaa lapun jäykkänä* Misty tarjosi sinulle loitsua Sylvian henkiin herättämiseksi.