Kuvatarina[Takaisin normiin]

 

Heips! Pitkästä aikaa taas kuvatarinaa, tosin tää osa on aika huonolaatuinen, kun kuvasin tän mun huoneessa, jossa oli aivan liian pimeää :') Toivottavasti siedätte! <3

Picfic: Takaisin normiin

Sylvia ei ollut kommunikoinut kanssamme viikkoihin. 

 Hän ei koskaan pitänyt mykkäkoulua kenellekään, ja olimme huolesta sekaisin. 

Tänään kuitenkin satuin kulkemaan hänen huoneensa ohi Faunan ollessa käymässä.

Kurkistin oven raosta.

Fauna: Pystyt siihen kyllä, olen varma siitä! 

Sylvia: Enpä tiedä, en edes tiedä miten aloittaa. Sinulle oli helpointa avautua. 

Fauna: *huolestuneena* He kaikki toivovat, että puhuisit heille. Luulevat että olet menettänyt kaikki kommunikaatiokykysi... 

Sylvia: *huokaisee syvään* 

Silloin repäisin oven auki ja astuin huoneeseen.

Erica: *raivostuneena* Sylvia! Olemme luulleet jonkin olevan vinossa, mutta sinä täällä vain puhut syvällisiä Faunan kanssa. Salaa meiltä! 

Sylvia: *säikähtänyt ilme* Ei, en minä tahallani. En tarkoittanut...

Erica: *huutaa* Hitto me olemme olleet huolissamme! Saisit hävetä!

Ehdin nähdä vain Sylvian kyyneleet ennen kuin poistuin ovet paukkuen. 

Kaduin sitä melkein heti, kyllähän minäkin tajusin miten vaikea tilanne Sylvialla oli. 

En vain osannut hallita tunteitani, kun kuulin hänen äänensä. 

MYÖHEMMIN

Sylvia: *rikkoo hiljaisuuden* Miten teillä sujui minun ollessa poissa? 

Erica: *tuijottaa eteensä hiljaa* 

Symppis: *vilkaisee kohti Ericaa* Leon tuota... Leon lähetti meille rahaa, jotta pärjäisimme paremmin. 

Sylvia: *järkyttyneenä* Leon? Eikös hän ole jo unohtanut meidät? 

Erica: *kyyneleet alkavat valua* Ei. Hän oli jonkin typerän rakkausloitsun vallassa, eikä ehtinyt luoksesi ajoissa. Se typerys... 

Sylvia: *katsoo hämmentyneenä itkevää ystäväänsä* 

Erica: *mutisee* Hän itki perääsi vaikkei koskaan ikinä ansainnut sinua. 

Symppis: Anteeksi ettemme kertoneet aiemmin. Erica halusi sinun toipuvan rauhassa, joten hän käski Leonin pysyä poissa jonkin aikaa. 

Sylvia: *luo Ericaan vakavan katseen* 

Erica: *murahtaa kiusaantuneena* Mieluummin olisin antanut hänelle ikuisen porttikiellon tänne. 

Sylvia: *alkaa hymyilemään varovasti* Voi Erica, sinä se et muutu koskaan. 

Erica: *huomaa ystävänsä hymyn ja virnistää* 

Symppis: *huokaisee helpottuneena* 

Sylvia: Halataanko? 

Erica: *hyökkää rutistamaan Sylviaa*